Tapio Suomisen vaimo muisteli: ‘Sairaus ei voinut muuttaa häntä’

Kun uutinen urheilutoimittaja Tapio Suomisen kuolemasta heinäkuussa 2024 saavutti Suomen, monen sydän pysähtyi hetkeksi. Me muistamme Tapion karismaattisena ja syvällisenä äänenä urheilun maailmasta – miehenä, joka ei pelännyt näyttää tunteitaan suorassa lähetyksessä, ja joka osasi kertoa urheilusta tavalla, joka sai meidät kaikki viihtymään ruudun ääressä.

Mutta urheilun kulissien takana eli toinen tarina – tarina rakkaudesta, vanhemmuudesta ja kamppailusta mielenterveyden kanssa. Tapion vaimo, Birgit, muisteli miestään koskettavasti: “Sairaus ei voinut muuttaa häntä.” Näissä sanoissa tiivistyy paljon – menetys, mutta myös syvä rakkaus, joka ei kadonnut vaikeinakaan aikoina.

Rakkauden alku: Yhdessä elämän eri sävyissä

Tapio ja Birgit tapasivat vuosia ennen avioliittoaan. Kukaan ei tarkalleen muista ensikohtaamisen päivää, mutta sen hetken merkitys on säilynyt. Heidän välilleen syntyi lämmin, vahva side. Yhdessä elettiin arkea, naurettiin pienille asioille ja jaettiin unelmia – kuten monet meistä. He saivat myös tyttären, Siirin, jota Tapio rakasti syvästi.

“Tapion silmät syttyivät aina, kun hän puhui Siiristä,” Birgit kertoo. “Hän oli kiireinen työssään, matkusti paljon, mutta isänä hän oli läsnä – lämmin ja vilpitön.”

Ero ilman katkeruutta: Rakkaus uudessa muodossa

Vuonna 2012, vuosien yhteiselon jälkeen, Tapio ja Birgit erosivat. Se ei kuitenkaan merkinnyt etäisyyttä – pikemminkin uudenlaista yhteyttä, joka oli ehkä aiempaa syvempi. Birgit pysyi osana Tapion elämää, erityisesti hänen vaikeina hetkinään.

Kun Tapio alkoi avoimesti puhua kamppailustaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa, Suomesta löytyi sekä tukea että ihailua hänen rohkeudelleen. Hän näytti meille, ettei vahvuus tarkoita kivun piilottamista – vaan rehellisyyttä.

Elämä sairauden varjossa: “Hän pysyi sydämeltään samana”

Elämä mielenterveyden kanssa oli raskasta – ei vain Tapio Suomiselle, vaan koko hänen perheelleen. Birgit kertoo, kuinka vaikeina kausina Tapio oli toisinaan sulkeutunut ja herkkä. Mutta hän ei muuttunut sydämeltään.

“Hänellä oli huonoja hetkiä, kyllä. Mutta se sama lämmin, herkkä ja huolehtiva ihminen pysyi siellä kaiken alla,” Birgit sanoo hillityn hellästi. “Sairaus vei hänet fyysisesti, mutta se ei vienyt hänen lempeyttään – ei koskaan.”

Viimeiset viikot: Toivo uudesta alusta

Keväällä 2024 Tapio muutti hetkellisesti takaisin Birgitin luokse Parolaan. He jakoivat päivän pieniä hetkiä, keskustelivat ja tekivät suunnitelmia tulevaisuutta varten. He jopa sopivat tapaamisen heinäkuun lopulle, jossa oli tarkoitus muistella ja ehkä rakentaa jotain uutta.

Mutta tuo tapaaminen jäi tapahtumatta. Tapio kuoli 24. heinäkuuta – vain päivää ennen suunniteltua yhdessäoloa.

“Se oli musertavaa,” Birgit sanoo. “Hän yritti – joka päivä – mutta väsymys oli liian suuri. En usko, että hän halusi lähteä. Luulen, että hän vain ei nähnyt enää toivoa.”

Tyttären rakas muisto: Isä ensin, toimittaja toiseksi

Tapion tytär Siiri on puhunut isästään lämpimin sanoin. Hän muistaa vaikeat keskustelut ja sen, kuinka isä joskus sanoi ääneen, että ei jaksaisi enää. “Me yritimme kaiken, mitä pystyimme,” hän kertoo.

Mutta ennen kaikkea hän muistaa Tapion isänä. “Hän ei ollut pelkkä urheilutoimittaja. Hän oli minun isäni – turvallinen, hyväksyvä, viisas. Sellaista rakkautta ei unohda.”

Ei vain julkinen persoona – vaan aito ihminen

Tapio Suomisen tarina muistuttaa meitä siitä, että menestyksen ja julkisuuden takana elää ihminen – aito, haavoittuva, rakastava. Hän ei ollut täydellinen, mutta kukapa meistä olisi? Tapio eli rehellisesti, avoimesti ja tunteella – ja se teki hänestä niin rakastetun.

Birgit tiivisti hänen perintönsä sanoihin, jotka jäävät kaikumaan pitkäksi aikaa: “Tapio ei koskaan antanut periksi. Vaikka sairaus väsytti, hän taisteli. Ja vaikka loppu oli surullinen, hänen elämänsä ei ollut turha.”

Mitä me voimme oppia Tapion tarinasta?

Tämä ei ole pelkästään tarina menetyksestä – vaan myös selviytymisestä, toivosta ja siitä, kuinka tärkeää on puhua vaikeista asioista avoimesti. Tapio Suominen antoi kasvot mielenterveyden haasteille ja muistutti, että rehellisyys ei ole heikkoutta – se on suurinta rohkeutta.

• Jos sinä tai läheisesi kamppailette mielenterveyden kanssa, muista: et ole yksin.
• Puhu. Kysy apua.
• Tartu käteen, joka ojennetaan sinua kohti.

Tapion perintö jää elämään

Tapio Suomisen muisto elää hänen tyttäressään, entisessä vaimossaan, ystävissään ja sadoissa tuhansissa suomalaisissa, jotka saivat häneltä jotain arvokasta – ehkä hymyn urheilusuorituksen äärellä, ehkä rohkaisun puhua omasta tuskasta.

Hänen tarinansa muistuttaa meitä kaikesta siitä, mikä tekee ihmisyydestä kauniin ja hauraan. Rakkaus, menetys, anteeksianto ja elämänhalu – ne kaikki mahtuvat samaan sydämeen.

“Sairaus saattoi viedä hänet pois, mutta se ei voinut muuttaa hänen sydäntään.”